Nailla nakymin tulen kotiin tammi-helmikuun vaihteessa, tarkka paiva ei ole viela tiedossa. Pitaa vahan kattoa miten tuolla projektissa alkaa sujumaan. Mutta suoraan sanottuna mulla alkaa jo vasyttaa taalla oleminen ja enemman ja enemman alkaa haaveilemaan tavallisista asioista kotona... Kuten sangysta, tyynysta, koirista, kaupassa kaynnista ja eilen ensimmaista kertaa irtokarkeista! :D Ihan vaan tavallisesta, tutusta arjesta kotona ja erityisesti siita etta saa ite paattaa mita tekee millonki... Ja tietysti kaikista ihmisista... Huippu ku nyt on saanu muutaman kerran skypettaa teikalaisten kans :D Varsinaisesti koti-ikava ei vaivaa, nautiskelen taalla olosta ja oon oikein tyytyvainen etta tama kuukausi on viela jaljella taalla, mutta ihana tulla takaisin kotiinki tassa muutaman viikon paasta :D

Tyoleirilla meita kolmisenkymmenta vapaaehtoista, joista n. puolet kenialaisia ja puolet kansainvalisia. Samojen, lahinna saksalaisten tyyppien kans olin sitten Mombasassa ja nyt taalla Nairobissa muutaman paivan ajan, eika kukaan meista oikein haluais lahtea takaisin omiin projekteihin! :D Kaikilla on siella kuitenki ollut vahan yksinaista ja nyt ollaan oltu kuus viikkoa isolla mukavalla porukalla liikenteessa. Mina oisin voinu menna takaisin jo tiistaina, mutta jain pariksi paivaksi tanne ja tanaan taytyy sitten lahtea, vaikka ei kylla oikein jaksais :P Oisin toivonu etta siella on kaikki ennallaan ja sinne paluu ois niinku kotiin menis, kaikki vanhaa tuttua, mutta niinpa ei ookaan. Angela, jonka kans oon ollu Kyalessa, on ollut pitkaan sairaana (piitka tarina, jonka opetus on, etta pida huolta itesta ja mee ajoissa sairaalaan JA ennen kaikkea, ala ikina matkusta ilman matkavakuutusta!) ei viela paase lahtemaan projektiin, joten menen yksin, paitsi etta en mene yksin, koska meille tulee uus vapaaehtoinen. Taytyy asennoituakin vahan eri lailla nyt, kuin jos oltaiskin siella samalla kokoonpanolla kuin aiemmin. Mutta muutama viikko vaan jalella, niin pitaa olla reippaana ;D :P Vien kaikille lapsille tuliaisiksi hammasharjan ja aion pistaa kaikki harjaamaan hampaat joka ilta. Oikeasti vain muutama huolehtii hampaistaan ja sen kylla huomaa; hampaat on tosi kurjan nakoset ja henki haisee... Ja hammaslaakarissa kaynti on kallista ja inhottavaa, joten miellyttavampaa ja helpompaa ois vaan opetella pesemaan hampaansa :) Muitakin suunnitelmia meilla on, mutta hampaat on minun ykkosprojekti :D Ja tietty kanit myos,  joita me toivottavasti nyt saadaan meidan hakkiin! :D Btw, jos jollaki on tylsaa, niin vois katella loytyisko netista englanninkielista kaninhoito-opasta... :) Vahan hirvittaa etta miten ne kanit siella tulee parjaamaan... Paasevatko pataan hyvassa lihassa vai eivat.. :P

Nyt taytyy menna pakkaamaan ja kaymaan kaupassa ja sitten lahtea keskustaan, missa mulla ja uudella tytolla on treffit. Sitten otetaankin matatu kohti Nungunia... -Terkut kaikille ja nahdaanpa sitten kolmen ja puolen viikon paasta! :D

Mina en oikeastaan tieda mita mina teen :D Vahan (tai siis aika paljon) tekis mieli siirtaa lennot myohemmaksi ja lahtea tyoleirille. Se kestaa kolme viikkoa, sitten ois parin viikon joululoma ja sitten voitais tulla Angelan kanssa takaisin Kyaleen neljaksi viikoksi. Angela lahtee kotiin helmikuun alussa ja mina voisin tulla samoihin aikoihin... Sittehan sita jo joutaiskin :D Mutta oikeasti, samoilla tulillahan sita vois olla pitempaankin taalla. Mutta jos olen tulossa kotiin ennen joulua, lahden ensi viikolla rannikolle, Watamuun, muiden suomalaisten kanssa. Mutta katsotaan nyt :P

Ja ei tarvi huolehtia malarialaakityksesta :) Itseasiassa Angela oli huonompana sen takia, eika minunkaan ripuli edes johtunu Lariamista. Nyt me ollaan ihan kunnossa ja hyvilla mielin, eika taalla meidan alueella itseasiassa edes tarvi malarianestolaakitysta, koska tama on niin korkealla merenpinnasta, joten me aletaan ottaa doksisykliinia vasta kun lahdetaan taalta. Menin viime lauantaina uudestaan laakariin (itseasiassa Patrician piti menna laakariin, kun sen hammas oli tulehtunu ja me oltiin vaan mukana, mutta ajateltiin etta samahan se on mullakin kayda tohtorin juttusilla) ja selvisi etta mulla olikin "amoiba". En itseasiassa tarkaan tieda mika se on, joku alkuelain luulen. Sen voi nimittain saada juomavedesta ja se on niin sitkea ettei kuole vedenpuhdistuskemikaaleihin, joten nyt meidan pitaa keittaa juomavesi. Itseasiassa meidan kahdella pikkutytolla oli vahan aiemmin sama ongelma, mutta se on tosi yksinkertainen hoitaa. Piti vain syoda viiden paivan antibioottikuuri ja viikon kuuri jotain toista laaketta. Nyt oon ihan kunnossa. Ja hassuinta on, etta mina en mielestani ollut kovin sairas niin ei tullut mentya laakariin aikaisemmin, vaikka ois kylla pitany. Mielenkiintoisin oire oli se, etta mulla paleli ihan alyttomasti yolla, vaikka mulla oli hulluna vaatetta, makuupussi ja viltti. Luulin etta palelu johtui sadekaudesta, mutta eipa oo ollenkaan palellu laakarissa kaynnin ja suola-sokeri-liuoksen juonnin jalkeen :) Eli ilmeisesti suolojen puute aiheuttaa palelua. Mietin etta voiskohan siita johtua, etta monesti kesahelteilla yolla palelee hirveasti...?

Terkkuja kaikille taas ja kiitti sahkoposteista, niita on tosi mukava aina lukea, vaikka aina en ehdi vastaamaa. Esim. viimeksi kun kaytiin Nungunissa netissa, sahkot katkesi vahan valia :P Kun kone sammui kolmannen kerran, me lahettiin kotiin :) Kyllahan sita ilmankin parjaa :D Ja viime viikon paras vitsi oli se, etta me kaveltiin Angelan kans Kilomeen ostamaan jotain, ja yhtakkia Angela sanoi, etta katopa mika tuossa on. Ja vahan me naurettiin, kun me oltiin kavelty viisi viikkoa nettikahvilan ohi melkeen joka paiva, eika oltu huomattu sita :D Mutta alkaa huoliko, ei siella onneksi toimi netti :D Ja nyt oon Salamassa, tama on varmaan parinkymmenen minuutin paassa meilta. Angelan piti tulla nostamaan rahaa, mutta  automaatissa ei ollut rahaa :) Mutta paasinpahan mina nettiin istumaan oikein kunnolla (Angela lahti jo kotiin ;)) Maanantainaki kylla istuin koko paivan netissa, kun kaytiin Machakosissa (isoin lahin kaupunki, n.2h matka) mutta en kuitenkaan kerinny kirjottaa tanne. Yhen menmatkalla matatun ikkunasta otetun kuvan lisasin, jos joku on sattunut huomaamaan :)

Yritan laittaa kuvia rabbit housesta, joka me tehtiin talla viikolla. Me mietittiin etta mita konkreettista me voitais tehda ja Patricia ehdotti kanihakin rakentamista. Lapset voivat kasvattaa kaneja lihaksi ja myyntiin ja saada siita lisaa rahaa. Me tykattiin ideasta tosi paljon ja niinpa tammikuussa, lomien jalkeen, Kyaleen hankitaan sitten kaneja :) Talla hetkella siella onkin jo kanoja, jotka kohta tuottaa omat munat, lehma, jonka pitas alle vuoden paasta tuottaa maitoa ja lampaita ja vuohia.

Meilla oli apuna carpenter eli puuseppa/kirvesmies eli toisin sanoen me auteltiin carpenteria joka teki tyot :D Eka me ajateltiin tehda se kokonaan ite, mutta parempi nain. Ensinnakaan siita ei ois tullu laheskaan noin hyva ja aikaa ois menny kahden ja puolen paivan sijasta kaksi ja puoli viikkoa/kuukautta. Koulun opettajat muuten nayttivat olevan aika vaikuttuneita, kun me osattiin sahata, naulata ja jaksettiin kantaa puita niinku pojat konsanaan :D Kysyivat kaudaanko me salilla :P Taytyy kylla tunnustaa etta melko puhki me oltiin jo eka paivan jalkeen, enka mina enaa toisena paivana saanutkaan naulattua naulaa suoraan ;-)

Viime torstaina kun kaytiin Nungunissa, niin ei meinattu Angelan kanssa uskoa silmiamme. Kaveltiin nimittain nettikahvilan ohi! Nelja viikkoa oltiin asuttu siella ja luultu et lahin netti on puolentoista tunnin paassa :D No eihan se nettiyhteys torstaina tietenkaan toiminu, mutta perjantaina toimi kun menin kokeilemaan :) Eka olin ihan seittemannessa taivaassa, mutta kun facebook ei toiminu niin meni kylla hermot! En voinu kommentoida, tykata, keskustella tai edes paivittaa profiilia. Ja just ku olin toivonu et paasee jutteleen vihdoinki jonku kans niin ei. soittaminen on niin kallista ja iestitkisuomeen maksaa 20snt/kpl. Eli kirjotelkaapa viestia tai sahkopistia joskus niin on sitte onnenpaiva ku paasee taas seuir kerran nettiin :P mut nyt pitaa taas lahtea kotia kohti :) Terkut!

Kisumu on siis Viktoria -jarven rannalla, kattokaa kartasta. Kolmella sadallatuhannella asukkaallaan Kisumu on Kenian kolmanneksi suurin kaupunki. Ja oikein mukavan rauhallinen Nairobiin verrattuna. Lauantaina oltiin paiva Viktoria -jarven rannalla uima-altaalla. Olipa kylla luksusta! Lisaksi kaytiin veneajelulla jarvella. Siella vois aamulla ja ehka illalla nahda virtahepoja, mut me oltiin liikkeella puolenpaivan jalkeen, jolloin hipot oli puskissa lepaamassa. Ite jarvessa ei voi uida - tai paikalliset kylla voi, mutta turistit ei - mutta oli ihana pulahtaa pienessa altaassa :) Taalla on tukalan kuuma verrattuna Nungunin ilmastoon. Kylla siella meillakin aurinko paistaa paivalla kuumasti, mutta ilma on kuivaa ja varjossa viileaa. Taalla sen sijaan on aika kosteaa ja, noh, tukalaa ainakin aluksi. Ja meilla "kotona" on illalla ja yolla melkein kylmaa, mutta taalla on ollut illallakin t-paita-keli, kun ei ole satanut.

Lauantai-iltana sitten kaytiin naitten takalaisten isantaperheen luona kylassa ja syomassa. Oli tosi hyvaa kalaa ruokana, oikeasti :P Tanaan kaytiin sitten paikallisilla markkinoilla ja naitten tyopaikassa, orpokodissa, vahan kattelemassa. Nyt ollaan lahdossa jollekin kattoterassille katsomaan auringonlaskua, joten taytyy lopettaa. Huomenaamulla lahdetaan sitten takaisin taalta. Terkkuja taas kaikille ja kiitti leikki- ja lauluohjeista!

Ja meidan koti on Kyalessa, joka on Nungunin ja Kilomen valissa. Kyalessa on katolinen kirkko, koulu ja kioski. Me asutaan Kyale Small Homessa, joka on vammaisille lapsille tarkoitettu koti aivan koulun vieressa. Kaikilla lapsilla on vanhemmat (paitsi Stephenilla, josta isoaiti huolehtii loma-aikoina), mutta ne menevat kotiin vain lomakuukausiksi. Koti on perustettu 1991, jotta lasten ei tarvitsisi matkustaa kodin ja koulun valia joka paiva. Talla hetkella siella asuu 24 lasta, joista nuorin on 9-vuotias ja vanhin 18-vuotias. Lapsista kuusi on pyoratuolissa ja myos muut ovat jonkinasteisesti fyysisesti vammasia ja osa myos henkisesti. Lapset ovat tosi ihania ja kiltteja ja auttavat toisiaan koko ajan. Pihapiirissa on keittio, varasto ja ruokailuhuone yhdessa rakennuksessa, toisessa Maman makuuhuone, opiskeluhuone, minun ja Angelan huone ja kaksi dormia, toinen pienille ja toinen isoille tytoille. Poikien kaksi huonetta ovat nykyaan toisessa rakennuksessa. Lisaksi pihassa on kaksi vessaa, kanala, katos lehmalle ja lampaiden ja vuohien suoja. Lehmia on yksi, vuohia ja lampaita yhteensa varmaan yli kymmenen ja kanoja viitisentoista + parisenkymmenta kananpoikaa.  

Meidan tehtavana on auttaa Mama Patriciaa kaikessa missa apua tarvitaan. Patricia on hoitanut lapsia ja kotia kymmenen vuotta 24 tuntia vuorokaudessa ja hanella on vapaata vain koulujen loma-aikoina. Patricia on kylla aivan uskomaton tyyppi ja tosi mukava. Hanella on 16-vuotias poika, joka opiskelee sisaoppilaitoksessa aika lahella Kyalea ja jota han kay sillon talloin tapaamassa. Patrician mies on kuollut reilu kymmenen vuotta sitte. 

Mina ja Angela herataan vuoroaamuin puoli kuudelta, eli samaan aikaan kuin Mama ja lapset. Toinen saa nukkua pidempaan, eli jonnekin seitsemaan asti. Aamun ensimmainen homma on tiskatas edelllisen illan astiat. Sen jalkeen haetaan tuoretta maitoa kioskista ja tehdaan tuli ja keitetaan teeta. Teessa on puolet maitoa, puolet vetta ja yksi lusikallinen ite teeta, mutta se on tosi hyvaa :) Aamupalaksi syodaan paahtoleipaa. Lapset on tassa vaiheessa jo lahteneet kouluun ja juoneet kupillisen "puuroa" aamupalaksi. Puuron tekee Watchman, vanha mies, joka valvoo joka yo meidan pihalla. Aamupalan jalkeen mina ja Angela siivotaan makuuhuoneet ja opiskeluhuone kahdella vanhalla paidalla. Se on ehdottomasti kaikista arsyttavin homma, mutta joskus sen aina saa tehtya hyvalla tuulella :P Se ei onneksi kesta kovin kauaa, tunnin tai pari, riippuen siita kun paljo me rupatellaan :) Angela on tosi mukava ja oon niin mielissaan etta me ollaan Kyalessa kahdestaan! Yksin ois kylla tosi yksinaista

Siivouksen jalkeen me joko laiskotellaan, pestaan kasin pyykkia tai autetaan lounaan tekemisessa. Lapset saa joka paiva lounaaksi githeria, joka on pelkkaa keitettya maissia ja papuja. Meidan lounas on yleensa riisia, joskus spagettia ja tomaatti-sipuli-peruna-kastiketta. Se on kylla hyvaa, mutta taalla energia tulee suurimmaksi osaksi hiilihydraateista ja loppu sitten rasvasta, proteiinia ei paljoa saa.... Kerran me syotiin vihreita papuja ja ne oli kylla hyvia. Ja kahdesti ollaan syoty kalaa. Ja joo, kylla se kalan syominen vahan allotti :-/ Ei sillon eka kerralla niinkaan, mutta varsinkin toisella kerralla Kyalessa, kun meilla oli omenakastiketta (omena on pienten n. kolmisenttisten kokonaisten kalojen nimi). Kastike oli suoraan sanottuna aika pahaa ja allotti kylla syoda niita kokonaisia pikkukaloja :( Mutta kalaa oli ruokana juuri minun takia, joten pakkohan sita oli syoda :P Patricia ei syo ollenkaan itse kalaa, joten yleensa meilla on onneksi kasvisruokaa :) Sillon talloin me syodaan ugalia ja sukumawikia, joka on minusta oikeasti hyvaa! Ja osaan tehda sita itekin :) Pinaatti leikataan pieneksi silpuksi/raasteeksi ja haudutetaan puolisen tuntia sipulin ja parin tomaatin kans. Ja ugali on paksua maissipuuroa, jota voi syoda melkein minka tahansa kanssa. Supper eli dinner on yleensa aika samanlainen kuin lounas, eli riisia, ugalia, sukumawikia tms. Lapset syovat illalla joko ugalia ja sukumaa tai riisipapupataa. Eli lapsilla on yhteensa kolme eri ruokavaihtoehtoa... Onneksi meilla on vahan useampi :P Hassua, etta me kaikki luultiin etta afrikkalainen ruoka ois oikein hyvaa ja mausteista, mutta ainakin tahan asti se on ollut tosi yksipuolista ja ainoa mauste jota suolan lisaksi joskus kaytetaan on tuore korianteri. Mutta rannikolla ruoka on kuulemma mausteisempaa.

Jep, lounaan jalkeen sitten tiskataan taas astiat ja joko laiskotellaan, pestaan pyykkia tai useimmiten vaan leikitaan ja oleskellaan lasten kanssa. "Harakka huttua keittaa" on muuten erittain suosittu :D mita muita leikkeja niita on? Kertokaapa :) miten menee esim. se "onkosta nakyny meijan passia"? Enka Hepokattiakaan oikein muista... Unoa pelattiin kans yks ilta, se on kylla hyva peli. Mulla on kans Yatzy mukana, mutta en osaa edes ite pelata sita,heh :P haluaisko joku ettia netista sen ohjeet suomeksi tai englanniksi, ku mina en ite ehi. Nyt oon ekaa kertaa kaymassa Kyalesta Nairobissa ja siis ekaa kertaa kahteen viikkoon netissa. Sahkoposti oli taynna, joten jos joku on lahettanyt mulle postia 15. paivan jalkeen, se ei ole tullut perille. Ja tannekin pitaa jotain vaan taysilla kirjottaa, joten pahoittelen kompeloa ja erittain sekavaa kirjotusta :P Kyalesta on lahimpaan nettikahvilalliseen kaupunkiin parin tunnin matka, mutta me ollaan ehka menossa sinne ensi viikolla Patrician ja Bendetan kanssa. Bendetalla, joka on aivan ihan tytto ja mun swahilin opettaja, on silloin siella laakariaika, joten pitakaa peukkuja etta ehtisin silloin myos nettiin! :D Yritan kirjoittaa lisaa sitten, nyt taytyy taas lopettaa :-/ Mutta tiivistettyna kuulumiset: oikein mukavaa enimmakseen, mita nyt valilla vasyttaa ihan mahottomasti, varmaan kun kaikki on niin erilaista. Mutta terveena oon pysyny, eika oikeastaan oo ollu mitaan hankaluuksiakaan. Nettia vaan (ja suklaata, sita pitaa ostaa taalta nairobista kunnon varastot :P) kaipailisin Kyaleen kovasti... Terkkuja kaikille ja nauttikaahan syyslomista te joilla semmonen on :D

Talla viikolla meilla on ollut orientaatiota, eli ollaan opiskeltu Kenian historiaa, maantiedetta, koulutusjarjestelmaa, heimoja, tapoja, kulttuuria yms.. Tosi mielenkiintoista. Tanaan esim. puhuttiin erilaisista kasityksista ajan, ystavyyden ja homojen suhteen. Kasitykset eroaa melkoisesti toisistaan :) Vahan ollaan myos opiskeltu swahilia, tosin ihan muutama sana, enka muista paljon mitaan. Mutta sita kuulemma oppii helposti, aika paljon jo parissa viikossa.

Eilen meilla oli vapaaehtoisten Nairobi Tour, eli mentiin keskustaan matatulla ja kaveleskeltiin siella paiva kahden toimiston tyypin, Williamin ja Davidin kanssa. Kaytiin Kenian toiseksi korkeimmassa rakennuksessa, Kenyatta International Conference Centerissa. Kahdella eurolla paasi oppaan kanssa huipulle, mista nakyi koko Nairobin kaupunki. Tosi hienon nakoista tietty oli, harmi vain ettei kuvissa mikaan nayta niin hyvalta. Ja en edes ieda milloin saan laitettua kuvia tanne, karsivallisyytta kiitos! Kavimme myos Uhuru Parkissa ja paivan tarkoitus oli lahinna oppia kulkemaan Nairobissa omin pain. Eika se loppujen lopuksi niin vaikeaa ole, hyvin siella loytaa mita tarvitsee. Eika tungoskaan ole paha, eika siella haise tai mitaan. Tai no itseasiassa siina missa odotetaan matatuja haisee hirvea pakokaasu, mut ei muuten. Ja teiden ylittaminen on aika jannaa, taytyy menna akkia ettei jaa autojen alle :P Liikenne on sekavaa, mutta ei laheskaan niin paha ku olin etukateen kuvitellut. Tietenkin kaytiin myos syomassa ja nyt tulee paljastus: ravintolassa ei ollut tarjolla mitaan kasvisruokaa joten soin kalaa ensimmaista kertaa kuuteen ja puoleen vuoteen :D Oon kylla jo pitkaan ajatellu et voisin syoda kalaa, mut en oo koskaan jaksanu alottaa :P Se oli kylla ihan hyvaa, ison kalan kokonainen pyrstopaa paistettuna chapatin kans. Siita piti tietysti ottaa kuva, laitan joskus :D Eika tullu mahakaan mitenkaan kipeaksi vaikken pitkaan aikaan ollut kalaa syonytkaan.

Ruoka on taalla oikein hyvaa ja kasvisruokaa on muuten ollut joka paikassa. Yleensa jotain papukastiketta, Dengua, riisin, chapatileivan tai ugalin kanssa. Ja kaikkea muuta syodaan sormin paitsi riisia. Kalakin siis syotiin sormin. Ja paljon mukavampaa itseasiassa onkin syoda sormin :) Lisaksi taalla syodaan paljon sukumawikia (?) eli pinaattia, se on kans hyvaa mun mielesta.

Eilen me sitten tehtiin meidan perheelle suomalaista ruokaa :) Yhet oli tehny nakkikeittoa, mutta ma en ois voinu syoda sita ite, joten teimme kukkakaalikeittoa ja lattyja. En kylla huomannu ollenkaan ajatella, etta lapset ei valttis tykkaa kukkakaalista... Tai niilla oli jo etukateen ennakkoluuloja sita kohtaan, joten ne soi vaan pottua ja lienta. Mutta perheen aiti, joka tuli eilen nuorimman lapsen kanssa Kisumusta, tykkasi (ainaki sanoi niin :)) kovasti keitosta. Latyista kaikki tykkasivat kovasti, ja varsinkin mustikkahillosta, jota toin niille, ne tykkas tosi paljon. Olivat lukeneet mustikoista vain kirjoissa :) Mut nyyt on pakko menna, kirjottelen taas joskus! Moro!

Lauantaina olin siis perilla kahdeksalta aamulla ja heti lentokentalta tullessa nahtiin nelja kirahvia savannilla. Minut vietiin isantaperheeseen ja sanottiin et tullaan hakemaan puolen tunnin paasta. Perheeseen kuuluu 18v tytto ja 12v poika. Aiti (ja ilmeisesti myos isa), isosisko ja pikkusisko on nyt Kisumussa kaymassa perheen aidin isoaidin luona. Samassa isantaperheessa asuu myos toinen suomalainen vapaaehtoinen. Talo on aika iso, alakerrassa on olohuone, keittio ja makuuhuone ja ylakerrassa kolme makuuhuonetta, wc ja kylppari. Pitas ottaa video talosta, mutten ole viela kehdannut. Ikkunoissa on kalterit, ja ymparilla korkea aita tai oikeastaan muuri, jonka paalla on lasinsiruja pystyssa. Vaihtoehtoisesti muurin paalla voi olla piikkilankaa. Perheen lapset, Andrew ja Gret (?) on oikeen mukavia ja jotain oon rupatellu niitten kans Suomesta ja Keniasta, Afrikasta ja Euroopasta, ruuasta yms. Oma-alotteisesti ne ei ala jutteleen, mutta ovat kuitenki kiinnostuneita ku niitten kans alkaa puhumaan jotain. Keskenaan ne puhuu swahilia ja enkkua meidan kans. Tai itseasiassa Nairobin slangi on swahilin ja enkun sekoitusta.Takalaisten enkusta on valilla ja varsinkin aluksi vaikea saada selvaa ja selvasti myos naiden on vaikea saada meidan enkusta selvaa, mut toimeen tulee oikein hyvin :)

Lauantaina meilla oli 'lyhyt' tunnin orientaatio, joka kuitenkin venahti lahes kuusituntiseksi :D katottiin vahan seuraavan viikon ohjelmaa, avattiin kenialaiset liittymat kaikille ja kaytiin supermarketista vetta ja hyttysverkot, kaytin syomassa ja istuskelemassa ja katottiin reitit isantaperheen luo. Kaikki perheet asuu tosi lahella toimistoa et ei mee monta minuuttia kavelymatkaan.

Sunnuntaina me lahettiin yhen toimiston tyypin, Davidin, kans Nairobin kansallispuistoon. Tai me oltiin lauantaina suunniteltu et lahetaan keskenaan sinne, mut sita ei oikein suositeltu, ymmarran kylla miksi. Ei oltais kylla selvitty :) Eka mentiin siis matatulla Nairobin keskustaan ja sielta sitten toisella matatulla kansallispuistoon. Siella kaytiin semmonen 'Safarikavely', joka oli vahan niinku Ranuan elainpuisto oikeastaan. Siella naky pygmihippoja, sarvikuono, albiinoseeproja, pari leijonaa, paviaaneja ja jotain muita apinoita, strutsi, jotain sorkkaelaimia ja krokotiileja ja ehka jotain muuta.... Se ei ollu ihan kirvean ihmeellinen paikka, mut ihan mielenkiintonen tai oikeastaan se elaintarhasysteemi ja maisemat oli kiinnostavampia ku elaimet :D 

Sielta me sitten mentiin matatulla ja loppumatka kavellen Giraffe Centeriin, jossa oli tosi sulosia kirahveja varmaan lahemmas kymmenen ja niita sai syottaa ja silittaa. Se oli taman (mika sen nimi nyt olikaan..) uhanalaisen kirahvilajin suojelukeskus. Sit me mentiin taas matatulla Bomas of Kenyaan, joka on jonkinlainen perinteisen kenialaisen kulttuurin keskus. Siella alkoi just tosi hieno esity erilaisia afrikkalaisia tansseja ja akrobatiaa yms. Siella ois ollu myos perinteinen afrikkalainen kyla savimajoineen, mut sita me ei ikava kylla ehditty nahda kun paikka meni kiinni. Syotiin vaan siella, oli oikein hyvaa kasviscurrya chapatileivan kans. Sitten tultiin taas kahdella matatulla takaisin BuruBuruun, missa on toimisto ja missa me kaikki asutaan. Alunperin sunnuntain piti olla vapaapaiva, mut eihan me mitaan haluttu levata ja oltiinkin sitten koko paiva reissussa. Oli tosi mukava ja mielenkiintoinen paiva! Davidin puheesta on kaikista vaikein saada selvaa ja me oltiin kaikki koko ajan vahan pihalla et mihin ollaan menossa :D Seurattiin kiltisti perassa :) Ja huvittavinta oli ehka, etta ku takalainen tapa on kulkea hitaasti, 'pole pole', niin David yritti koko ajan kiirehtia meita ja naytti valilla aika turhautuneelta ku me oltiin 'niin hitaita' ja me luultiin et pitaa ottaa rennosti :D

Matatuilla matkustaminen oli elamys sekin. Ne on pikkubusseja, aika vanhoja ja monesti raihnaisia ja taynna ihmisia. Ja musiikki pauhasi, tosin vain ensimmaisessa ja viimeisessa matatussa, niin kovaa, etta sisaelimet ja oikeasti koko matatu tarisi sen tahissa. Kuulemma jos musiikki soi matatussa liian kovaa, on itse liian vanha :D ja vanhemmat ihmiset kayttaakin isompia busseja. Ja sekin on huvittavaa etta rahastaja (ja musiikki ja varilliset valot) yrittaa hirveasti houkutella ihmisia kadulta kyytiin. Vaikea kuvailla takalaista meininkia :D Yksi matka matatulla maksaa muuten n. 50 Kenian shillinkia eli 50 senttia. Eika hinnat muutenkaan paata huimaa, lounas toimiston lahella maksaa 1-2e, limsa 50snt, minuutti netissa sentin, hyttysverkko n. 4e ja litra vetta kaupassa 50snt. Paasymaksut sunnuntaisiin nahtavyyksiin oli jotain 600-700kshs, eli ei paha nekaan. 

Saa taalla on muuten tosi miellyttava. Yolla, aamulla ja illalla on viileaa, mutta paivalla on ulkona aika kuuma, vahan niinku Suomessa oli viime kesana. Mutta ei silti niin paha ku vahan tuulee koko ajan ja aurinko menee valilla pilveen. Ja sisalla on oikein miellyttavan viileaa, ei yhtaan kuuma. Aika polysta taalla on ja 'kavelytiet' teiden vieressa on polyavaa hiekkaa mutta ei sita oikeastaan huomannu ku eka paivana. Ja tana aamuna ku pesin takapihalla kasin vaatteita oli likavesi ihan polynruskeaa :) 

Kirjotan lisaa kun kerkean, ehka huomenna tai ylihuomenna, nyt kasi vasyy liikaa kirjottamisesta :) Ja sanokaa mita haluatte tietaa! Terkkuja!